Seuraa pakettien jakelumatkaa

Operaatio Joulun Lapsen syksy huipentuu pakettien jakelumatkaan joulun alla. Näillä sivuilla voit lukea vuoden 2017 matkasta Romaniaan, missä paketteja jakamassa oli suomalainen matkaryhmä.

Seuraa matkaa sosiaalisessa mediassa ja radiossa:

Facebookissa - www.facebook.com/joulunlapsi
Instagramissa - www.instagram.com/joulunlapsi

Matkaraportit päivittäin Radio Patmoksessa - patmos.studio24.fi

Videot

 

 

 

 

Blogit & kuvat

Ikimuistoinen joulu (Ilkka Kujala) 

WAU (Päivi Ranta)

Kurjuuden ja kärsimyksen keskellä ilosanoma leviää (Johannes Ylinen)

Katse, joka täyttyy toivosta (Neea Perho)

 

 


Ikimuistoinen joulu

Keskiviikko 13.12.
Teksti: Ilkka Kujala, kuvat: Lauri Laukkanen

Matkamme Romaniaan alkoi tiistai-iltana, samaan aikaan kun Helsingissä yltyi kova lumisade. Lennot olivat myöhässä, joitain peruttiin. Onneksi lento Bukarestiin toteutui, joskin ainakin 1h 30min myöhässä.

Tämän vuotinen jakelumatka suuntasi Vasluin lääniin, itäiseen Romaniaan, joka on yksi Euroopan Unionin köyhimpiä alueita, ellei köyhin. Työttömyysprosentti on paikoin jopa 90%, eivätkä talousnäkymät jatkossakaan vaikuta hyviltä. Nuoret aikuiset muuttavat alueelta pois, jos vain suinkin kykenevät. Ne keillä ei ole mahdollisuuksia lähteä, jäävät. Tällaisia ovat esimerkiksi pienessä ja syrjäisessä Tufesti De Susin kylässä asuvat ihmiset, missä jaoimme matkamme ensimmäiset lahjat.

Kylässä toimii pieni seurakunta, jonka aktiivikävijöitä ovat kolme perhettä. Nämä kolme perhettä ja Vasluin baptistiseurakunta (Brethren Church) organisoivat lahjojen jakamisen ja Suuren Seikkailun järjestämisen tällä kylällä. Kun pastori kysyi, että ketkä kaikki haluaisivat tulla ensi viikolla alkavalle Suuri Seikkailu -kurssille, joka kestää 12 viikkoa, yli puolet lapsista nostivat kätensä. Lapset olivat innoissaan!

Tässä vaiheessa ei vielä lahjoja oltu edes jaettu. Tuskin kaikki lapset edes tiesivät sellaisia kohta saavansa. Nuorten kuoro lauloi pari laulua, jonka jälkeen Irina Postu tuli esittämään lapsille evankeliumin. Apunaan hän käytti 7 isoa kuvaa, joita Operaatio Joulun Lapsen lahjojen jakelutilanteissa yleisesti käytetään. Kuvien avulla kerrotaan muun muassa, miten Jumala loi maailman ja miten syntiinlankeemuksen jälkeen kaikki meistä olemme tehneet ikäviä asioita, kuten kiusanneet kaveria. Lapset elivät esityksessä mukana, katse kiinnittyneinä kuviin. Irina kertoi myös siitä, miten Jumala lähetti poikansa Jeesuksen maailmaan ja miten Jeesus ristillä voitti synnin. Tarina päättyi iloisiin tunnelmiin ja lapsille kerrottiin, että Suuressa Seikkailussa kerrotaan ja opitaan lisää Jeesuksesta.

Lahjojen jakamisessa suomalainen tiimimme pääsi palvelemaan. En tiedä kummat olivat enemmän innoissaan siitä, lapset vai aikuiset, mutta varmaa oli, että molemmat nauttivat! Menin itse takariviin istumaan seitsemänvuotiaan pojan viereen. Poika sai lahjansa, avasi sen ja sanoi sanan, jonka olen kuullut näillä matkoilla tuhansia kertoja: Vauuu! Erityisen ilahtunut hän oli LED-taskulampusta. Sille tulikin heti käyttöä, kun poika lähti kohti kotia säkkipimeää, kuraista tietä pitkin.

Kiitos kaikille, jotka olette mahdollistaneet 35 701 lapsen ikimuistoisen joulun! Toivottavasti voimme edes välähdyksen siitä ilosta olla välittämässä teille sanoin, kuvin ja videoin.

Siunaten,
Ilkka Kujala
OJL-projektikoordinaattori

Suomalainen matkaryhmä:
Ilkka Kujala, Antti Kaikkonen, Päivi Ranta, Neea Perho, Johannes Ylinen, Jesaja Kärkkäinen, Marko Martiskainen, Niko Havupalo (videot), Lauri Laukkanen (kuvat)

 

WAU!!!

Torstai 15.12.2017
Teksti: Päivi Ranta, kuvat: Lauri Laukkanen

Tämän vilpittömän huudahduksen olen kuullut tämän reissun aikana jo kymmenien ja kymmenien lasten huulilta, kun he ovat aukaisseet kenkälaatikkolahjan kannen ja tutkineet, mitä kaikkea ihanaa paketista löytyy. Aito ilo, ihmetys ja kiitollisuus ovat koskettaneet sydäntäni kerta toisensa jälkeen. Ja sama "WAU!" kuuluu niin pienten kuin isojenkin lasten huulilta yhtä ilahtuneesti. WAUn on saanut huulille söpö nalle, pikkuauto, spinneri, ihana pipo, hiusharja ja jopa hammasharja. Välillä innostuneena huudahduksena, välillä hiljaisena onnellisena huokauksena.

Olen miettinyt näitä lapsia katsellessani, että tietäisivätpä he, miten paljon rakkautta suomalaiset ovat noihin heidän saamiinsa paketteihin pakanneet. Miten suurella sydämellä paketteihin on neulottu villasukkia ja lapasia, valittu leluja ja koulutarvikkeita. Nuo WAUt ovat kertoneet minulle, että lahja on koskettanut saajaansa ja rakkaus on osunut maaliinsa.

Tänä vuonna suomalaiset tekivät näitä paketteja yhteensä 35 701 kappaletta. Tämä tarkoittaa, että 35 701 lasta saa kokea lahjan saamisen ilon ja vastaanottaa sen rakkauden, mitä niihin on pakattu. Tämä on upea määrä paketteja ja mahtavan iso joukko lapsia! Kuitenkin täällä WAU huudahduksia kuunnellessa ja lapsia katsellessa olen ymmärtänyt entistäkin kirkkaammin sen, että tärkeintä ei loppujen lopuksi ole pakettien määrä, vaan tärkeintä on hän, joka saa sen yhden paketin. Juuri se lapsi. Juuri hän.

Vaikka elämä ei ole syntymälahjana antanut hänelle kovinkaan loistavia lähtökohtia ja vaikka hän syntyperänsä perusteella on sen paremman enemmistön silmissä saanut jo pienestä pitäen kokea olevansa jotenkin viallinen ja vähempiarvoinen, niin juuri hän on tärkeä, ainutlaatuinen, äärettömän arvokas ja rakas. Tätä viestiä paketti kertoo hänelle, joka ei ennen ole juurikaan lahjoja saanut.

Mutta paketti ei kerro hänelle ainoastaan suomalaisten rakkaudesta, vaan se kertoo hänelle myös vielä suuremmasta rakkaudesta, millä juuri häntä rakastetaan. Olemme tähän mennessä jakaneet paketteja yhdessä seurakunnassa ja kolmessa koulussa. Jokaisessa paikassa lapsille on ennen pakettien jakamista kerrottu kertomus kaikkein suurimmasta rakkaudesta - kertomus joulun lapsesta Jeesuksesta ja siitä, miten paljon Jumala on rakastanut tätä maailmaa ja miten paljon Jumala rakastaa juuri häntä.

Toivon ja rukoilen, että meidän suomalaisten rakkauden lisäksi juuri hän - ja näistä lapsista jokainen - saisi kokea Jumalan rakkauden lahjan. Toivon, että Jumalan rakkauden todellisuus saisi juuri hänen sydämensä huudahtamaan WAU ja tietämään ja tuntemaan, miten arvokas ja rakas juuri hän on.

Päivi Ranta

 

Kurjuuden ja kärsimyksen keskellä ilosanoma leviää

Perjantai 15.12.
Teksti: Johannes Ylinen, kuvat: Lauri Laukkanen

Tämä paikka vetää hiljaiseksi. Tänään näin silmästä silmään tuskaa, surua, lohduttomuutta, mutta myös iloa ja rakkautta. Sisälläni silti kiehuu, kun näen miten ihmiset joutuvat elämään tällaisessa korruptoituneessa valtiossa. Monien elämä ei millään tasolla ole ihmiselle elettävää arkea. Näin miten aikuiset kävelivät läpi mutalammikoiden, kylmällä ilmalla, lapsi sylissä crocs-kopioilla, ilman sukkia, eikä kummankaan yksikään vaatekappale ollut ehjä. Toisessa tilanteessa 11 kuukauden ikäisen vauvan vaatteet olivat kosteat, yhdessä kohtaa todella laiha pikkupoika pyörtyi kesken tilaisuuden vähähappisessa pienessä tilassa ja kohta jo oksensi ulkona eteisen laatoille.

Vaikka olen katsonut kuvia ja videoita edellisiltä vuosilta, ei tätä voi käsittää vasta kun on nähnyt miten kurjaa täällä oikeasti on. Tänään olimme kylässä, missä asuu 3000 asukasta, joukossaan ainoastaan kaksi kristittyä perhettä. Kylän keskellä sijaitsevassa koulussa järjestetyssä tilaisuudessa, jossa oli lähestulkoon 100 lasta, saatiin suomalaisten pakkaamat lahjat jakaa. Kiitos niistä jokaisesta! Näin pieniä lapsia, jotka olivat aivan sfääreissä saadessaan VILLASUKAT. Tätä on hyvä jokaisen miettiä mielessään pieni hetki.

Koulutilaisuuksien jälkeen siirryimme kotiin, jossa äiti ja kolme hänen tytärtään, Anamaria, Andrea ja Roberta elivät. Isä oli istumassa 13 vuoden vankilatuomiota, luultavasti henkirikoksesta. Siinä koleassa makuuhuoneessa, jonka katto oli romahtamaisillaan mietin, et kyllä täällä tulisi isommallakin miehellä äitiä ikävä. Ilkka kertoi lapsille tarinan Jeesuksesta jonglööraten kolmella pallolla - samaan aikaan - kun me muut ihmettelimme maailman laihimman ja kärsineimmän näköistä koiraa. Tästä kaikesta oli glamour kaukana. Jopa omat Adidas-kengät, jossa nauhat ovat paikallaan, alkoi melkein hävettämään.

Seuraavaksi siirryimme toiseen kotiin, jossa meille tarjottiin lounas. Tämän perheen isä oli myös vankilatuomion kärsinyt, mutta oli sittemmin tullut elävään uskoon. Sen seurauksena tämän perheen kohdalla oli selkeästi tapahtunut muutos, joka näkyi myös ulkoisissa pienissä asioissa. Eväät syötyämme lähdimme käymään kodissa, joka ihan suoraan sanottuna minulle tuntui maanpäällisen helvetin ja chernobylin risteytykseltä. Tuntui, että kaikki toivo oli katoamassa tai jo kadonnut. Tässä vaiheessa kyyneleet alkoivat valua poskilleni. 13 lasta, äiti kuollut. Pojat kuulemma välillä varastivat isältään rahat, kun tämä oli jo heitä heikompi. Piha oli puoliksi kaatopaikka, jonka reunalle vessa oli rakennettu pellin palasista ja vaaterievuista.

Tämän kaiken keskellä, täällä ollessani, olen kuitenkin huomannut, että ilosanoma Jeesuksesta leviää hienosti näiden lahjojen ja jakelutilaisuuksien ansiosta. Joululahjat lapsille ovat todella upea asia jo sinänsä, mutta myös loistava tapa lähestyä paikallisia yhteisöjä, kertoen myös kuinka Jumala rakastaa jokaista lasta (ja aikuista), miten jokainen ihminen on tärkeä ja arvokas. Olen todella kiitollinen, että olen saanut olla mukana matkassa ja tutustua aivan upeisiin ihmisiin tässä tiimissä. Kiitos vielä kaikille, ketkä olette näitä paketteja rakkaudella valmistaneet.

Rauhallista ja siunattua joulua kaikille ja rakkautta vuodelle 2018!
Johannes Ylinen

 

Katse, joka täyttyy toivosta

Lauantai 16.12.
Teksti: Neea Perho, kuvat: Lauri Laukkanen

Saavuimme Romaniaan neljä yötä sitten hyvinkin erilaisiin maisemiin. Katukuvasta huomasin heti, että olimme saapuneet maahan, jonka elinolosuhteet ovat hyvinkin erilaiset kuin koti-Suomessa. Katukuva on riisuttu, vaikkakin jouluvalot koristavat talojen seinillä. Kurjat kohtalot näyttäisivät varjostavan niin nuorten, vanhojen kuin lastenkin ympäröivää elämää. Kadulla astelee villejä koiria häntä koipien välissä. Talojen rakenteet ja kuluneet katot kertovat karua tarinaa. Toisaalla komeilee rakenteilla olevia hulppeita taloja. Talojen omistajat ovat kylläkin matkustaneet muihin maihin tienaamaan, jotta tuo hulppea talo voisi joskus vielä valmistua.

Matkan alussa odotukset olivat sekalaiset. Innolla ja auttamismielellä olin matkalle lähtenyt. Kurjuuden ja köyhyyden näkemisen en uskonut tulevan kenellekään tiimiläisistä yllätyksenä. Tiimissä kun oli tottuneita matkaajia, joille samaiset Romanian maisemat ovat tulleet tutuiksi useiden vuosien aikana. Mukana oli kuitenkin myös meitä ensikertalaisia, jotka saimme etuoikeuden liittyä Operaatio Joulun Lapsi projektin eturintamalle jakamaan rakkautta lahjojen ja halauksien muodossa niin paljon kun kerkeäsimme.

Mieleenpainuvia hetkiä on matkalla kertynyt paljon. Olemme saaneet mahdollisuuksia jakaa lahjoja paikallisen seurakunnan työntekijöiden järjestämissä tilaisuuksissa niin kouluissa, seurakunnissa kuin romanialaisissa kodeissakin.

Lahjojenjakotilaisuuksien yhteydessä olemme saaneet kohdata lukemattomia lapsia, joiden katseet ovat kertoneet paljon. Lapsi, jonka silmissä loistaa aito ilo ja into nähdessään yksinkertaisen paketin, jonka sisältö on vielä arvoitus. Ilo ja odotus on ollut jokaisessa tilaisuudessa, koulussa tai seurakunnassa käsin kosketeltavaa. Romanian lapset osaavat siis jakaa sen saman ilon ja innon kuin suomalaiset lapsetkin. Tämän näyn äärellä oma sydämeni on murtunut kyynelehtimään useamman kerran.

Olen katsonut myös silmiin, joista tuijottaa tyhjyys vastaan. Onhan sanottu, että ihmisen silmät ovat kuin sielun peili. Tuota ajatusta olen tutkiskellut läpi matkan. Ajatukseni ovat pyrkineet kasaamaan keinoja, joilla voisin vastata tuohon tyhjyyteen, jonka olen ollut aistivinani niin monilla kasvoilla.

Tuon katseen taakse on piiloutunut paljon sanomattomia sanoja ja kertomattomia tarinoita. Tarinoita, joita emme tulisi koskaan kuulemaan.

Seurasin vierestä erään pienen koululaisen lahjan avaamista. Näin valtavan ilon ja riemun. Hän katseli saamaansa hiusharjaa, vihkoa ja t-paitaa. Sen sijaan, että hän innostuksissaan olisi kokeillut harjata kaunista, pitkää tukkaansa, hän juoksi samannäköisen nuoremman tytön luokse ja halasi tätä tiukasti kyyneleet silmissään. Lahja tuotti ilon, mutta läheinen oli se kuka tuon ilon ja onnen sai kokea ja tuntea.

Jokaisen kallisarvoisen lapsen kohdalla olen todennut, että rakastavan Taivaan Isän pyyteetön rakkaus, lämpö ja hymy ovat ainoat eväät, joita voin heille jättää. Ja tietenkin sen paketin, joka on Suomessa niin rakkaudella pakattu.

Matkan viimeisenä päivänä saimme vielä etuoikeuden viettää koskettavan hetken Vasluin seurakunnan järjestämässä vankien ja heidän perheidensä joulujuhlassa. Joulujuhla päätti neljä kuukautta kestäneen vangeille suunnatun kuntoutusohjelman. Silmät kostuneina seurasimme, kun isät hyvästelivät lapsensa ja puolisonsa ja jatkoivat matkaansa telkien taakse.

Reissu on lähes tulkoon pulkassa ja kurainen Renault suuntaa nokan kohti Romanian pääkaupunkia, Bukarestia. Tiimin yhteistyö on ollut vaivatonta ja kiitollisin mielin vietämme viimeisen yön Romaniassa.

Neea Perho

 

 

LAHJOITA TÄSTÄ

40 eurolla -
  • esimerkiksi yksi kenkälaatikkolahja

20€
40€
60€
80€
100€
200€
 
LAHJOITA

Maksajan tiedot

Lahjoittaessasi nimettömänä, lahjoitus kohdistuu lahjoittajarekisteriimme, valitsemaasi kohteeseen ilman yhteystietojasi.

Siirry maksamaan:

nordea sampo osuuspankki aktia spankki säästöpankki pop-pankki

Lahjoitettava summa:

Täytämme lahjan puolestasi ja kerromme sinulle myöhemmin mihin sen lähetimme.

Etunimi *
Sukunimi *
Sähköposti *
Puhelinnumero *
Haluan patmokselta sähköisiä tiedotteita

Pakettien lukumäärä
kappaletta

Lahjoitus
euroa

Siirry maksamaan

nordea sampo osuuspankki aktia spankki säästöpankki pop-pankki