"Nyt olen nähnyt jotain, jota en voi enkä saa unohtaa"

Kuulin Operaatio Joulun Lapsesta seurakunnan pastorin vaimolta. Seurakuntamme nuoret tekivät kilpaa kenkälaatikkolahjoja Romanian ja Moldovan lapsille. Idea kuulosti mielenkiintoiselta. En tainnut pakata yhtään lahjaa, mutta mieleeni tuli idea miten kerätä rahaa; pidetään stand up -tapahtuma ja tehdään paketteja lipuista kertyneillä varoilla! Sain tapahtuman järjestämiseen tilat ja avustavia käsipareja. Nyt näitä stand up -tapahtumia on järjestetty kaikkiaan kolme ja näillä rahoilla on saatu ostettua tarvittavat tavarat kaikkiaan kahteensataan lahjapakettiin!

Sain mahdollisuuden lähteä mukaan tämän vuoden lahjojen jakelumatkalle, jota odotin syksyn ajan innokkaana. Aika on mennyt nopeasti. Nyt jakelumatka alkaa olla takana. On tyhjä olo. Jaoimme lapsille paketteja kaikkiaan kahdeksassa eri paikassa; kouluissa, päiväkodeissa, seurakunnissa ja sairaaloissa. On vaikea eritellä mikä näistä kohteista olisi ollut kohdallani ylitse muiden. Kaikkinensa matkan aikana minulle on tullut selväksi seuraava asia: Lapset ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa. He ovat iloisia, haluavat leikkiä, tarvitsevat ruokaa, lämpöä, hellyyttä, läsnäoloa ja turvallisuutta. Olemme nähneet ja kuulleet, että moni lapsi täällä Moldovassa on jäänyt näitä perustarpeita vaille.

Euroopan köyhimmässä maassa on paljon lapsia, joilta puuttuu koti, lämmin ruoka ja välittävät aikuiset. Heidän osansa saattaa olla alkoholistivanhemmat, nälkä, hylkääminen ja lopulta sairastuminen tuberkuloosiin. Valitettavasti kaikki sairastuneet eivät erinäisistä syistä ehdi ajoissa hoitoon. Näitä tarinoita on köyhässä Moldovassa aivan liikaa.

Näitä köyhiä lapsia ollaan saatu kohdata. Olemme saaneet antaa heille ehkä ensimmäisen lahjan koskaan. En tunne itseäni hyväksi ihmiseksi. Olen vain saanut olla välikätenä viemässä näitä terveisiä, joita monet ihmiset ovat heille halunneet välittää. Oloni on pikemminkin hiukan turhautunut. Tämä matka on avannut silmiäni sille, miten suuri avuntarve on ja miten hyväosainen olen itse saanut olla.

Kaikkia avuntarvitsijoita en voi auttaa, mutta ainakin voin auttaa muutamaa. Koen että minun tehtäväni on välittää viesti tästä avuntarpeesta omassa kaupungissani, työpaikallani ja seurakunnassani. Toivon että onnistun siinä. Ainakin haluan tehdä asiassa oman osuuteni, olipa se sitten iso tai pieni.

Vanhan lastenlaulun sanat pyörivät päässäni: ”Kukapa menee jos me emme mee, kukapa tekee jos me emme tee..” Lisäksi muistan osan hengellisestä puheesta: ”Lopussa meiltä ei kysytä vain sitä, mitä olette tehneet, vaan myös sitä mitä olette jättäneet tekemättä.” Nyt olen nähnyt jotain, jota en voi enkä saa unohtaa. Minun velvollisuuteni on tehdä jotain näiden lasten hyväksi. Huomenna olen tähän aikaan kotona, mutta en unohda tuberkuloosisairaalan lapsia.

Kiitollisena tästä matkasta ja mahdollisuudesta osallistua avustustyöhön.

Rami Sipilä

 

 

LAHJOITA TÄSTÄ

40 eurolla -
  • esimerkiksi yksi kenkälaatikkolahja

20€
40€
60€
80€
100€
200€
 
LAHJOITA

Maksajan tiedot

Siirry maksamaan:

nordea sampo osuuspankki aktia spankki säästöpankki pop-pankki

Lahjoitettava summa:

PAKKAA OMA LAHJASI